Sosiaalipalveluja mä metsästän...

Jo useamman vuoden ajan on puhuttu tulevasta sote-uudistuksesta. Sotea on markkinoitu hyvinvointi- ja terveyserojen kaventajana, palvelujen saatavuuden parantumisella sekä kustannustehokkaana kokonaisuutena. Mutta mitä tämä sote-uudistus oikeasti pitää sisällään? Kuinka sen vaikutukset tulevat näkymään yksilön, yhteiskunnan ja yhteisön tasolla? Näihin kysymyksiini en ole vielä selkokielistä vastausta saanut, mutta viitteitä tulevasta on ollut nähtävissä omalla työkentälläni.

Sote tarkoittaa SOSIAALI- ja terveyspalveluja. Uudistuksessa mättää vain se, että sosiaalipalvelut on jääneet terveyspalvelujen jalkoihin. Tehy-lehti esittelee uusimmassa numerossaan (nro 3-2017, 11) Tehyn viisi sote-pointtia, jotka ovat:

1.Tavoitteet kirkkaina

Sote-uudistuksen tavoitteet, eli hyvinvointi- terveyserojen kaventaminen, palveluiden yhdenvertaistaminen, saatavuuden parantaminen ja kustannusten hillitseminen

2. Johtajuus ratkaisee

Hoitotyön johtajat avainasemassa tuloksellisuuden kehittämisessä

3.Rohkeammin digiaikaan

Etädiagnosointia ja hoivarobotteja- digitalisaatio on enemmän mahdollisuus kuin uhka.

4. Hyvän hoidon ketju

Kaikkien pitää osata pelata yhteen- kysymys on ihmisistä.

5.Tekijät ja asiakkaat keskiöön

Sote-uudistuksen todellisia asiantuntijoita ovat hoitajat ja heidän asiakkaansa.

Tärkeitä ja hienoja pointteja TERVEYDENHUOLLON NÄKÖKULMASTA. Missä on sosiaalipalvelut? Kuinka sosiaalipalvelut tässä huomioidaan? Sote-uudistus ei toteudu, jos SO jää uudistuksen ulkopuolelle.

Kuopiossa tulevaan sote-uudistukseen on valmistauduttu kiristämällä kukkaronnyörejä ja vähentämällä yksityisiltä palveluntuottajilta ostettavia palveluja. Kuopion kriisikeskus lakkautetaan, vanhusten laitospaikkoja on ajettu alas ja lastensuojelun työkentillä koetaan painetta kasvavan asiakasmäärän takia. Sairaalassa saattaa olla pitkäaikaispaikoilla useampia asiakkaita, jotka odottavat pääsyä asumispalveluiden piiriin. Asumispalvelujen järjestäminen takkuaa, koska kaikille asiakkaille ei vapaudu asumispaikkoja niin pian, kun tarve edellyttäisi. Kotihoidossakin on jo paljon sellaisia asiakkaita, jotka eivät sinne kuuluisi. Sairaala saa sakkomaksuja jokaisesta ylipaikalla olevasta potilaasta. Tässä on yksi klassinen esimerkki siitä, miksi sosiaalipalvelut ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä terveydenhuollon palveluiden kanssa. Jotta asiakkaiden kokonaisvaltainen hyvinvointi toteutuu, tulee sosiaali- ja terveyspalvelujen kulkea rinta rinnan ja tehostaa kommunikointia keskenään. Jos huomio kiinnittyy vain terveydenhuollon kehittämiseen, sosiaalipalvelut jäävät junnaamaan paikoilleen. Kehittämistä on molemmissa, jotta uudistukset toteutuisivat kivuttomasti.

Minulla on huoli tulevista sote- ja maakuntauudistusten vaikutuksista Kuopiolaisten asukkaiden arkielämään. Matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviä palveluja tarvitaan niin lastensuojelussa, mielenterveystyössä kuin vanhustenhuollossakin. Vammaispalvelujakaan unohtamatta. Sote- ja maakuntauudistus eivät saa heikentää Kuopiossa tarjottavia perusturvan- ja terveydenhuollon palveluja, eikä muutoksista saa koitua kohtuuttomia matka- ja palvelumaksujen kustannuksia asiakkaille. Yhden palvelukokonaisuuden lakkauttaminen voi kuormittaa toista palvelukokonaisuutta. Lastensuojelupalveluista tinkiminen, tulee vuosien saatossa näkymään mielenterveys- tai päihdepalveluiden tarpeen kasvuna. Kun sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on palveluiden kustannustehokkuus, niin eihän unohdeta sosiaalipalveluja tästä kumppanuudesta? Pidetäänhän huolta jokaisesta tasapuolisesti, kokonaisvaltaisesti ja arvokkaasti?