Perheet ensin! Kuopion varhaiskasvatuspalvelujen asiakasmaksut on yhdenvertaistettava.
Äitinä ja perheellisenä henkilönä lasten hyvinvointi on tietysti minulle tärkeää. Kunnassa lapsiperheisiin panostaminen ja perhepolitiikan edistäminen tulee kantamaan pitkälle. Lapsuusiän olosuhteet heijastuvat koko elämän hyvinvointiin, sillä perusta toiminta-, opiskelu-, työkyvylle rakentuu varhaiskasvatuksessa. Elinvoimainen kunta rakentuu varhaiskasvatuksen laatuun ja koulutukseen investoimalla. Peruspalveluiden, kuten päivähoidon, perusopetuksen, neuvoloiden ja opiskeluhuollon palvelut tulee kunnassamme erityisesti huomioida. Lisäksi hyvinvoinnin edistämisen ja ehkäisevän työn edellytyksenä on matalan kynnysten palveluiden turvaaminen, niin lapsiperheille kuin muillekin asiakasryhmille.
1.8.2016 voimaan tulleen subjektiivisen päivähoito-oikeuden vaikutukset ovat olleet merkittäviä joillekin lapsiperheille. Kaikissa kunnissa subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole rajattu, mutta Kuopiossa nämä varhaiskasvatuksen leikkaukset otettiin käyttöön. Käytännössä lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkoittaa sitä, ettei Kuopiossa varhaiskasvatuspalveluja tarjota kuin 20-tuntia viikossa sellaisille perheille, joissa vanhemmat eivät ole kokoaikaisessa työssä tai opiskele päätoimisesti.
Kuopiossa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vaikutti lasten hoitoaikasopimuksiin. Kun aiemmin perheet saivat valita 10 päivää, 15 päivää tai kokoaikaisen hoitosopimuksen, nyt perheet valitsevat alle 20-tuntia/viikko, 21-34-tuntia/viikko tai yli 34-tuntia/ viikko- hoitosopimukset vanhemman työ- tai opiskelutilanteen mukaan. Perheille, joissa vanhempi on kotona, lapselle tarjotaan osapäiväistä hoitoa esimerkiksi klo 8-12 aikavälillä.
Vuorotyötä tai epäsäännöllistä viikkotyöaikaa tekeville perheille, muutos oli mielestäni merkittävä. Vanhemman viikoittainen työaika saattaa vaihdella esimerkiksi niin, että yhdellä viikolla työtä kertyy 20-tuntia ja seuraavalla viikolla 40-tuntia. Vanhemmat ovat voineet joutua valitsemaan lapselleen hoitoajan korkeimpien viikkotuntien mukaan, vaikka todellisuudessa lapsen hoidontarve ei joka viikko olisikaan päivittäistä. Vanhemmat maksavat siis päivähoidosta enemmän ja turhaan myös sellaisilta päiviltä, kun lapsi on vanhemman kanssa vapaalla.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on tuonut myös muita liitännäisongelmia. Esimerkiksi keikkatyötä- tai osa-aikaista työtä tekevien lapsille ei myönnetä kuin osapäiväistä hoitoa. Harvempi työnantaja tarjoaa kuitenkaan työtä aikavälillä 8-12, joten keikkatyöläinen voi joutua kieltäytymään tarjotuista työvuoroista. Työstä kieltäytyminen tuntuu taas perheiden kukkarossa ja voi ajaa työttömyyden lisääntymiseen.
Lisää konkreettisia esimerkkejä päivähoito-oikeuden rajaamisesta voi lukea tästä linkistä:
https://vainkaksikatta.fi/10-tilannetta-jolloin-subjektiivinen-paivahoito-oikeus-on-tarpeellinen/
Oma lapseni aloitti esiopetuksen syksyllä 2016. Esikoulun aloitus on tuonut perheellemme uudenlaista perspektiiviä kunnan päivähoitomaksupolitiikkaan. Oli varsinainen yllätys huomata, että Kuopion kaupunki laskuttaa kaksinkertaisesti päivähoidosta esiopetuksen loma-aikoina. Viime syyslomalla, eskarin ollessa kiinni, lapsemme tarvitsi päivähoitoa yhteensä 18-tuntia. Eli sopimuksemme mukaisesti alle 20-tuntia viikossa. Yllätys oli se, että vaikka lapsen hoitoaika jäi alle 20-tuntiin, kaupunki laskutti näiltä kahdelta hoitopäivältä vielä lisää kokopäivähoidon hinnan, koska esikoululaiselle ei kuulu kuin osapäivähoito.
Kuopiossa päivähoidon laskutus menee niin, että vaikka päivähoidossa oleva lapsi olisi vapailla koulujen loma-aikaan (syys-, hiihto- ja joululoma) lapsen loma-aikaa ei hyvitetä päivähoitomaksuissa. Vanhemmat maksavat koko kuukauden hoidosta, vaikka lapsi ei olisikaan paikalla. Esikoulun loma-aikoina vanhemmat maksavat lapsensa päivähoidosta vielä tuplana. Kärjistetysti tilanne on samankaltainen kuin se, että menee perheensä kanssa ravintolaan syömään, maksaa ruuan kassalla ennen ruokailua ja uudelleen kun ruokailu on päättynyt. Samasta palvelusta maksetaan kahdesti, vaikka sen pitäisi sisältyä jo alkuperäiseen hintaan.
Joissakin kunnissa päivähoidon asiakasmaksuista hyvitetään lapsen loma-ajat (syys- ja hiihtoloma), mikäli lapsi on ko. viikon poissa. Mielestäni perheet ovat epätasa-arvoisessa asemassa riippuen siitä missä kunnassa asuvat. Toiset perheet maksavat varhaiskasvatuspalveluista toisia perheitä enemmän. Kuopiossa etenkin tuplamaksuista olisi luovuttava!
Päivähoitomaksut ovat iso menoerä perheissä kuukausittain. Väittäisin, että monissa useampilapsisissa perheissä joudutaan pohtimaan sitä, onko toisen vanhemman työnteko enää kannattavaa päivähoito-maksujen suuruuden takia. Yleensä se on äiti, joka jää kotiin hoitamaan lapsia. Samaan aikaan Suomessa ollaan huolissaan naisten työllisyysasteen alhaisuudesta. Yhteiskunnassamme on useampia kannustinloukkuja, jotka heikentävät työntekoa. Yksi näistä on korkeat ja epätasa-arvoisesti jakautuvat päivähoitomaksut.
En varmasti ole ollut ainoa Kuopiolainen vuorotyötä tekevä vanhempi, joka on tarkasti joutunut laskemaa työaikojen ja lasten päivähoitoaikojen viikoittaisten tuntien riittävyyttä. Vaikka tyytyväisiä olemme varhaiskasvatuksen laatuun, ei siitä kuitenkaan ole kiinnostusta maksaa enää enempää, koska a) maksaisimme turhaan niiltä hoitopäiviltä, kun lapsi on vapaalla vuorotyön tuomien arkivapaiden takia ja b) koska hoitoalan palkkaani nähden päivähoitomaksut ovat muutenkin korkeat.
Syksyn muutokset Kuopion kaupungin varhaiskasvatuspalveluiden asiakasmaksujen määräytymisessä vaikuttivat osittain minun valintaani jäädä opintovapaalle työstäni. Työn, opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen tuli liian hankalaksi ja kalliiksi meidän perheellemme. Toivon, että Kuopiossa herättäisiin pohtimaan päivähoitomaksujen määräytymistä ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista uudelleen, sillä perheen etu on myös lapsen etu. Koulujen loma-ajoista ei saa tulla perheiden päivähoitomaksuihin lisäkustannuksia! Perheiden taloudellisen tilanteen kiristyminen heijastuu usealle hyvinvoinnin osa-alueelle ja vaikutukset voivat heikentää lapsiperheiden asemaa.
